Kuivurintuvan ”tarina”
KRONIKKA KUIVURITUVAN AVAISIIN
Marraskuu 1994
Sanoitus: Hakalan-Olli (Olli Kauppinen)
Viime syksynä mietittii, ettee meijän kylällä oo talloo, jossa voes kokkoontua ja pittee illoo!
Ja ku nuorilla ee oo paekkoo, nii pian ne koko kylältä kaekkoo. Tikkas-Heekki tokas että ohha tuota tilloo kuivurilla ja kokkootumistilat suahaa jonniimoesella remontilla. Ja mikä ettee toeset älähti, misteepä noen älykäs tuuma Tikkasen piähän välähti?
Mitteepä sitä enenpöö aekomista, pantii kiertämään sahapuulista ja puitahan kerty sehä on tietty, onha meijän kylällä ennenkii puutalakoeta pietty!! Sattu siinä touvonteon jäläkeen semmonen holli että pölökyt käv laavoeks ja parruiks sahhoomassa Viäränlahen Olli.
Kyllähä myö siinä vähä asiasta jo ennalta tiettiin ja siinä laatataapelin kuppeessa Miettisen synttärit piettiin. Kahvia oel, oel vehnästä ja maetoo. mut eepään ollu mitä sekkaa laettoo!
Alakuun näätti että tilanne on hyvinnii ankee, ku entistä purettii annettii kirvestä ja raatakankee. Iisalamen sanomaen toemittajakkii käv kahtomassa meijän hommoo ja totes että eepä taija tulla poijille kesälommoo?
Mestariks aejottii Aulis ja Hannu eekä tuota kukkaa vastaa pannu. Ja ku rakentamisesta vähä jokkaenen ties, ni meenas nii mestarina meenas olla usseemp mies. Nike kerkes ekaks lukkee, että katto pittää paremmin tukkee ja ku suutaan se siinä aekasa soetti, niihän se Niken ehotus kaekki voetti. Eekä mestaritkaa laettana jarrua, vua naalasivat lissee lankkua ja rimisparrua.
Eekä unotunna naatinnot maeset, ku kahvia toe millo minnii talon naeset. Vaekka Hessulta luonto vähä kaahtu, nii kyllä se siitä kahvilla laahtu. Nyt on asiat silla tollilla että haetettaampa kahvia vaekka Hakalan Ollilla!
Liikettä oel kovasti jalan alla, tulla meijän tomeralla puhheenjohtajalla. Tuo Arska sitä , tuo tätä, muista mitä käsketää, eläkä ostamata jätä!
Lattian vejossa olj taetoo ja kanttia, ku pintoo vet parj luutnanttia. Ja betonimyllylläe olj kovasti työtä ja hohtoo ku annettii herra Viäpelin toemia johtoo.
Naalatkee sitte panelit suoraan, naalaen pittää koskettoo luet-nuoraan! Neovo Hannu, eekä tuota kukkaa pahakseen laettannu.
Ettee vua unohu nuo saniteetti puolet, pitt paskahuusin teosta Sulo ja pojjat huolen. Jotta myö suahaan talavella soettoo rokkija ja luussia ni tehhää myö poejat tänne puuhuussia! Late ja Pete suutaan aako että tehhäänkö jo valamiiks tirkistysaakko? Pojjat tek nii issoo ovvee ettee koko seenästä löötynä niin julomoo lovvee. Vua kun Sulo sen oven uusi nin jopas suatii näpäkkä huusi!
Sähköhommat tuas oel Salsrömin Raemon alloo, tokha myö tarvittiin lämpöö ja valloo. Eekä ne johtoja mitentahhaan laetannu, kun kaverina oel Väesäs Pena, Partas Jori ja Martiskinin Hannu. Ja ettee likaveestä oes ollu naesille haettoo, pit Kössin niille viemärit laettoo.
Eekä myö tätä huonetta oes suatu näenkään halavalla, jos ee välillä oes kääty vähä kerjuulla. Vaekka se tuo Nike onnii vällii rämäpäenen seon helkkarin hyvä kerjäläenen. Ninku Ruuneper se sannoo suolti ja usseempi liike meijän asijoo puolti. Ne ku nuo kerjäläesen hommat oekee pelloo, suatiin villoo, kahvinkeetintä, putkee, tuolia, pöötee, sähköhelloo ja seenäkelloo!
Lattiasta meenas olla riesoo ja vaevaa, että mistä se tehhää ja mistä siihe markat kaevaa? Vanerista lattia tehhä piätettiin ja niitä levyjä paekanpiällä käätettiin. Vua siitäpään tullii huel, ku levyt olj kieroja ku esvallan persesuel!
Mutta ku valussa ee ollu rosoja eekä pattia, nii piätettiin että tehhään muovimatosta se lattia. Ja niinku näkkyy että on ne ennennii mattoja pannu tuo Niemelän Yrjö ja Kaappis-Hannu!
Kaevuhommista olj kaakana leekki kun konneen kanssa oel hommassa Pietikäes-Heekki. Alakuun oel huel siitä, jotta ihankohan tässä innostus loppuun asti riittää. Eepä näättänä siltä kun naputus kuivurilta kuulu usseempi arki-ilta.
Aktiivimmat oelj Aarno ja Hannu, Väesäs Hessu, Nike, Aalis, Olli, Kössi ja Erkki. Niille pitäs antoo jonniilaenen risti tahi kunniamerkki!!
Eekä nuo nuorukaesetkaan iha aena tyttöjä vahtoo, monena iltana viikossa ne tiällä pelijä pelloo ja telekkaria kahtoo. Ite neon sen seoralle ostaneet ja monin konsteen rahat tienanneet.
Näellä nuorilla näättää olovan sen verran järkee, että mikä yhessä tehhää sitä ee piä särkee. Eekä tiältä oo puuttuna iäntä ee melua, kun rokkipoejat on suaneet tiällä vappaasti teluta. Eekä kassanvajjaasta oo tarvinna huastella , vaek kassa on toemina omapalavelu periaatteella.
Siitäkii niin mukavat muistot jäevät,kun Visalaeset pitivät ne hiihtopäevät. Sillo liikuttiin suksii avulla ja monta oel pippoo liukkaalla lavulla.
Nyt myö ollaa hommissa tämän laesissa, tämän kerhotuvan avajaesissa! Toevotaan että tätä tuppoo käätetään ja tuon tuosta tämä kyläläesillä täätetään. Ja että vanahat ja nuoret oes siinä tuumassa että tämä paekka piettäs mahollisuuksien mukkaan kunnossa. Teelle kaekille hyvvee iltoo toevotan ja näehin toevotuksiin tämän sepustuksen lopetan!
T: Hakalan-Olli
Kuivurintuvan ”tarina”
Juhlapuhe 30v. juhlista
Ensin oli riihi, riihilato, Näretarha eli Hilja-tätin mökki ja linjatie.
Sodan päättymisestä oli kulunut noin 10 vuotta ja kehitys kylällä tapahtui huimaa vauhtia. Oli saatu Nerohvirran silta ja tie oli rakenteilla Nerkoon kanavalle. Tietä tehtiin ”käs-pelissä” ja kylän yteishenki muotoutui hyväksi. Traktorit ilmestyivät pelloille syrjättäen osittain hevostyön. Näillä yhteistyön siemenistä versoi ajatus, että perustetaan Nerkoonniemelle maamiesseura.
60-vuotta sitten 14.6 -54 Tervakaarteessa pidettiin maamiesseuran perustava kokous ja johtokunta valittiin 30.6. puheenjohtajaksi Simo Hämäläinen, sihteeri Elsa Kauppinen ja rahastonhoitajana Kalevi Kumpulainen. (Nerohvirran Visan kyläosasto oli perustettu viisi vuotta aijemmin). Seuran toiminta oli hyvin vilkasta, mm Tikkalassa pidetyssä vuosikokouksessa -57 oli yli sata henkeä. (Nyk. alle kymmenen). Alkuajan toiminta oli eri maatatousaiheisten kurssien järjästäminen: (mm. Kengitys, ompelu, puutarha, juurikasvien viljely, trakt.huoltokurssi ym). Lainattavaa kalustoa hankittiin (mm reppuruisku, mehumaija, juurikasvien kylvökone) Kilpailutoimintaa oli mm. jääravit, kyntötyö ja lypsykilpailut.
Sitä ei kokous pöytäkirjat kerro, kuka ehdotti viljan kuivaamon rakentamista ja paikaksi Tikkalan riihen aluetta, mutta ensikerran siitä keskusteltiin 28.10 -56. Meni kaksi vuotta, kunnes päätös kuivaamon rakentamisessta tehtiin 1.12.1958. Rakennus tehtiin osin talkoo työnä -59 ja siihen hankittiin ns. kaappi kuivaaja. Silloin puimurit olivat ”säkkipuimureita” joten viljat siirrettiin säkeissä. Kuivaamon lämmitys oli puilla ja sähköjen katketessa tuli piti sammuttaa heti. (Vettä lattialle ja hiilet ulos lattialle). Säkki pinot oli ”valtavat” parhaana puinti aikana ja piti seurata kenen säkit lämpenevät eniten ja sen mukaan kuivausta suorittaa. Kuivaamo oli myös alkuajoista lähtien kylän sosiaalisen kohtaamisen paikka. Tarinoitiin,otettiin joskus pienet naukut ja kuultiin öisin ”yöjalkalaisilta miten reissulla oli käynyt”.
Uusi kahdenlavan kuivaaja hankittiin 1966 ja lisäkuvaamon hankinta päätettiin 1970 joka aiheutti kuivaamo rakennuksen laajentamis tarpeen. 1971 laajennustyö toteutettiin Ahti Lappeteläisen ja kyläläisten talkootyönä. 1975 Hämäläisen Simon 21 vuotta kestänyt puheenjohtajakausi päättyi ja ”kuskin” paikalle istui Kämäräisen Aarno. Maapohjan vuokrasopimus kirjoitettiin Tikkasten veljesten kanssa -76, liekkö ollut vuokrasopimus siihen asti vain ”hyvillä puhheilla”? Näillä rakennelmilla mentiin pienten remonttien avulla vuoteen 1983, jolloin syntyi ajatus kokoontumistilojen rakentamisesta kuivaamolle. Tikkasen Heikki tämän ajatuksen oli ensin ”julkilausunut”. Seuraan oli perustettu nuorisojaosto ja se tarvisi toimintatilat. (liite 1 nuorisojaoston toiminnasta) Muutenkin kehitys kylällä oli vähentänyt kuivaamo palvelujen tarvetta.
Ja eikun toimeksi hyvän iden hyväksi. Puunkeräys ja sahaus suoritettiin talvella 1984 (tuotto n4000 mk arvosta). Kylän eri yhdistykset avustivat seuraavasti martat 710-, metsästysseura 1000-, ja Nerohvirran Visa 2105 markalla. Kyläosasto tuli sillon toiseksi omistajaksi Kuivurintuvalle. Materiaali ja kaluste avustuksia antoivat paikalliset liikkeet ja yhdistykset. Talkootyö tunteja kertyi 1400 h ja traktori tunteja 35 h. Rahamenoja 13645 mk. Näillä tarpeilla saatiin tämä nykyinen pienempi kokoustila. Rakennuksen rakentamisessa oltiin niin innokkaita, että rakennuspiirustukset ja rakennuslupa saatiin ja hyväksyttiin 10.1 1985 rakennuksen ollessa jo melkein valmis. Samalla uusittiin vuokrasopimus vuodeksi 1985-2005.
Nimiehdotuksia uudelle toimitilalle olivat Nerohvirran mäkitupa, Nerkoonniemen Maamiesseuran kokoontumistila, Nerkoonniemen Maamiesseuran tupa, Kerhotupa, Kuusitupa ja Kuivurintupa.
Kuivurintupa sitten nimeksi valittiin ja Hukkas-Esa nikkaroi ulkoseinään nimikilven. Vuoden 1985 aikana laitettiin peltikatto, vesijohto lähteestä, ulkomaalaus ja etukuisti. Muutostyö katsottiin siltäosin valmiiksi 1986. Rakennus urakan päätyttyä 1986 Kämäräis Aarno lopetti 10v. kestäneen puheenjohtaja kauden ja luovutti tehtävät Kauppisen Markulle jota hommaa hän hoiti kaksi vuotta.
Vuoden 1989 aikana tuli Kauppis-Onni seuran puheenjohtajaksi ja Nerkoonniemen Maamiesseurasta tuli Nerkoonniemen maa-ja kotitalosseura ry.
Kuivaamotoiminta hiljeni ja kalusto alkoi vanheta, aiheuttaen korjaus tarvetta. 1993 kuivaus toiminnan lopettamisesta keskusteltiin ja päätös sen lopettamisesta tehtiin 3.1 -94 ja kaluston myynti suoritettiin kevään aikana.
Vapautuneisiin tiloihin alettiin suunnittelemaan uutta toimintaa. ”Pähkäilyn” tuloksena oli että rakennetaan ”liikuntasali”, sisävessa, sauna ja suihku tilat. Välähtipä siinä ajatus jopa majoitustiloista, nykyisin kylmäntilan paikalle. Se ajatus ”haudattiin” kuitenkin vaikeituneiden rakennuslupa päätösten vuoksi. Kainulaisen Paavon laatimien piiruustusten mukaan muutosrakennus toiminta aloitettiin. Kevät talvella suoritettiin rakennuspuiden keräys, joka tuotti 80 pölliä. Rakennustyö tehtiin pää osin talkoilla joihin eritysesti osallistuivat Rissas-Aulis, Lappalaisen Väinö ja Kauppis Reijo. Talkoo toiminta alkoi huhtikuussa -94 ja kauneimmat joululaulut laulettiin uudessa salissa 14.12 -94. Paikalla oli 90 laulajaa. Vesiputket asensi Kauppisen Kyösti ja sähköhommat Sähkö-Rami. Rosvotkin vieraili rakennus aikaan Kuivurintuvalla vieden mukanaan tv, jääkaapin, ruokailukalustoa ym irtainta. Onneksi vakuutus korvasi pääosin taloudelliset menetykset. Talkootunteja kertyi 1696 h ja puhdasta rahaa käytettiin 48 525,16 mk. Viimeistely työt suoritettiin vuoden 1995 aikana ja lopputarkastus 1996.
Vesihuolto oli aluksi ”lähteen varassa”, eikä se aina toiminut tarpeeksi hyvin. Vuonna 2000 päätettin liittyä Akkomäen vesiosuuskuntaan. Liittämishommat suoritti Kauppisen Markku jälkikasvunsa kera, ja niin saatiin suihkuunkin riittävästi vettä. Samalla vuodella uusittiin myös keittiön kalusto.
Seuraava ”savotta” tuvan kehittämiseksi oli ulkoalueiden kunnostus 2004-2005 Kainulaisen Paavon laatiman suunnitelman mukaan. Tehtiin parkkipaikkaa lisää ja Markku taiteili näköala nuotiopaikan tontin etelänurkalle. Tähän työhön saatiin kunta- ja EU- rahoitusta ja talkootyötä tehtiin n.250 h. Piha työt tulivat maksamaan 10323,91 €.
Ulkomaalaus uusittiin vuonna 2009, joka myös suoritettiin talkootyönä Korhos-Jussin toimiessa”päämestarina”.
Tultiin vuoteen 2012 jolloin alettiin keskustelemaan Kuivurin tuvan ”omistuksesta. Tahtotila oli, että perustetaan kylälle oma yhdistys joka ”isännöi” Kuivurintupaa ja niin perustettiin Kuivurintupa ry, jolle omistusoikeus siirtyi 2014 alussa. Näin hiipuvan Nerkoonniemen Maa- ja Kotitalousseuran ja aina aktiivisen Iisalmen Visan Nerohvirran kyläosaston ansiokas ”avoliitto” päättyi.
Vuosien varrella Kuvurintuvan yllä pitämiseen ovat ansiokkaasti osallistuneet myös muut kylän yhdistykset. Maa-ja Kotitalos naiset olivat alusta asti huoltamassa talkoolaisia ja edistämällä kylän toimintaa eri tapahtumien järjästämisissä ja kurssien merkeissä. Nerohvirta-Kotikylä marttayhdistys ja Nerkoonniemen Erä ovat avustaneet ja tukeneet Kuivurintuvan ylläpidossa erittäin merkittävästi. Tällainen toiminta osoittaa, että kylällä ”puhalletaan yhteen hiileen” yhteisön hyvinvoinnin edistämiseksi.
ERITTÄIN SUURI KIITOS KAIKILLE TAHOILLE SIITÄ SUURIARVOISESTA TYÖPANOKSESTA, JONKA OLETTE TEHNEET KYLÄN YHTEISEN ASIAN HYVÄKSI!
Tulevaisuus tuokoon uusia tuulia ja viihtyvyyttä kyläläisille uuden yhdistyksen ja vireiden toimioiden ansiosta. Ollaan uudistuksissa mukana ja samalla vaalitaan perinteitä, yhteistyötä arvostaen.
ONNEA KUIVURINTUPA RY:lle
Harjun kammarissa marraskuussa 2014 Kauppis-Jaska
